Voiko Juuston Kuoren Syödä?

Perinteiset juustontekijät ovat kuin taidokkaimpia keittiömestareita. He ovat hioneet taitojaan vuosikausia luodakseen tuotteen, jonka kaikki osat: maku, ulkonäkö, tekstuuri, tuoksu, lämpötila; yhdessä muodostavat tarkkaan mietityn kokonaisuuden, josta saa nauttia kaikilla aisteilla.

KUOREN TEHTÄVÄ EI OLE VAIN SUOJATA JUUSTOA

Juuston kuoren tehtävä ei ole ainoastaan juuston suojaaminen ulkoisilta tekijöiltä; kuori on tärkeä osa juuston kokonaisuutta. Luonnonkuorisissa juustoissa, ja etenkin pehmeissä ja nuorissa juustoissa, kuoren monimuotoinen rooli korostuu: se antaa makua, tekstuuria, tuoksua - ja on usein herkullisen näköinen!

Pehmeissä, luonnonkuorisissa juustoissa kuori kannattaa poikkeuksetta aina syödä. Tällaiset juustot kypsyvät ulkoa sisällepäin; juuston pinnan kasvusto kypsyttää juustoa, kun pintahomeen juuret pilkkovat kasvaessaan proteiineja ja sokereita, jättäen jälkeensä sileän ja "kypsän" juustotahnan.

HOMEET JA KULTTUURIT OVAT MYÖS OSA JUUSTOA

Luonnonkuoristen juustojen pinnalle usein kehittyy iän myötä myös erivärisiä ja -näköisiä homeita ja kasvustoja, jotka lähes aina ovat osa juuston luonnollista kehittymistä, eikä niitä siis kannata kaihtaa. Nämä usein tarjoavatkin erilaisia maku-ulottuvuuksia juustolle!

MUISTA NÄMÄ NYRKKISÄÄNNÖT

Kaikkien luonnonkuoristen, 6 kuukautta tai alle kypsyneiden juustojen kuori kannattaa syödä - tai ainakin maistaa. Poikkeuksena tästä ovat jotkin erittäin kovat juustot ja sinihomejuustot.

Kovissa ja kypsissäkin juustoissa luonnonkuoren voi yleensä käyttää ruoanlaitossa: raastaa mukaan juustokastikkeisiin tai kuorrutteisiin, tai käyttää kastikkeissa suurusteena ja mausteena, kuten Parmigiano Reggianon kuori.

Joillain juustoilla on kuori kuitenkin niin kova, paksu, tai kuiva, että sen voi surutta jättää pois. Näitä ovat vaikkapa kypsä Mimolette, kypsät Comtét ja Pecorinot, ja monet sinihomejuustot, kuten Stilton. Juustot, joista kuori kannattaa aina jättää pois ovat mm. Manchego ja Gouda, joissa on vahapinta.

Rohkaisemme aina kokeilemaan (luonnon)kuorta, kun maistelet juustoa päästäksesi kokemaan juuston todellisen luonteen sellaisena, kuin sen tekijä on sen tarkoittanut.